Nuoren naisen elämää.

Olisiko aika ikimuistoiselle kesälle? Onko mitään parempaa kun muistella syksyn vesisateilla kuinka mahtava kesä oli,ja mitä kaikkea hauskaa tuli tehtyä? Ainakin minulle se antaa voimaa jaksaa syksyn ja pitkän talven ylitse…

Miten sinä haluat viettää tätä upeaa kesää?

Henkilökohtaisesti ainakin tiedän pari asiaa jotka on toteutettava,ja tällä kertaa… En taida välittää seuraamuksistakaan.

Avainsanat: kesä

Se ikuinen ja lähestulkoon loppuun kulutettu cliché, nimeltä miehet…

Ja siitä se ajatus sitten lähtikin…

Ne voivat saada meidät taivaan korkeuksiin sekunnissa,tai vetää mukanaan helvettiin. Lähes jokainen nainen kumminkin haluaa lähelleen miehen,joka luo turvallisuuden tunnetta jossain määrin. Ihmistä ei ole pohjimmiltaan luotu elämään yksin,vaikka elämä tälläiselle tielle voikin johdattaa kivisen polun jälkeen.

Kuinka rakentaa luottamus vastakkaisen sukupuolen edustajaan jos arvet ovat vieläkin syviä ja kirpaisevat? Eikö jokaiselle kumminkin pitäisi antaa puhdas aloitus omista peloista huolimatta?

Toisilla ihmisillä pelot liittyvät enemmän asioiden kertomiseen ja jakamiseen rehellisesti, kun taas joillakin fyysisen läheisyyden sallimiseen. On helpompaa rakentaa muuri,kuin purkaa se täysin tiili kerrallaan pois.

Vaikka jokaisella meillä on jonkinlaisia pelkoja,ei niille pitäisi antaa liikaa valtaa. Jos itse pystyy tunnistamaan ja käsittelemään omia pelkojaan,niistä parantuminen helpottuu ja nopeutuu.

Jokainen ihmissuhde rakentuu pohjimmiltaan luottamukseen,jos se puuttuu,syntyy noidankehä. Piilotellaan asioita,muunnellaan ja valehdellaan. Loppujen lopuksi kumminkin stressataan ja ollaan valppaana kaikesta koko ajan ettei yhtään lipsautusta pääsisi käymään,sillä niiden lopputuloksena ovat useimmiten riita ja luottamuksen hapertuminen toista kohtaan… Tästä sanonta; rehellisyys maan perii. Pohjimmiltaan kaikki on kumminkin kiinni toisesta henkilöstä,miten hän reagoi?

Kaivatko kuoppaa itsellesi ja ihmettelet kun löydät itsesi sen pohjalta?

Minä,sinä,me kaikki heijastamme joissain määrin elettyä elämäämme. On asia erikseen loistammeko eduksemme niillä,vai varjostammeko elämäämme turhaan. Menneisyyteen ei pidä takertua,sillä kaikella on syynsä ja tarkoituksensa. Ihminen on mielestäni kuin palapeli,se rakentuu pala palalta enemmän mitä pidemmälle elämässämme elämme. On vain asia erikseen saammeko palapelin kokonaan rakennettua,ja jos näin käy… Miellyttääkö sen kuva meitä?

Itsekriittisyys on hyvästä,tietyissä määrin,sen avulla voi oivaltaa paljon ja tehdä muutoksia hiljalleen. Kaiken pohjana toimii itseluottamus,tieto siitä mihin pystyt ja mitä voit saavuttaa jos panostat enemmän ja pidät tahdonvoiman kohdillaan. Mutta terveestä itseluottamuksestakin voi lipsahtaa itsekeskeisyyteen! Se on tehokkain keino kaivaa itsellensä kuoppaa ja lopulta itkeä yksin kun löytää itsensä pohjalta. Muut ihmiset eivät ole täällä hyödykkeenä,ne eivät ole luotu tottelemaan tahtoamme! Olemme ihmisiä,meillä jokaisella on oma vapaa tahtomme,joten meidän itsetuntomme ei anna kyykyttää meitä loputtomiin. Kaipaamme tietynlaisia johtokuvia,mutta emme kumminkaan suoranaista sortamista.

Minkälainen ihminen itse olet mielestäsi? Oletko rehellinen itsellesi?

Avainsanat: inhimillisyys, luottamus, rehellisyys

Meillä jokaisella on päiviä jolloin tuntuu, että mikään ei onnistu mitenkään päin. On myös päiviä, jolloin elämme ihanassa kuplalinnassa pienien poksahtelevien sydän kuplien kera…

Elämä on yhtä vuoristorataa, mutta se opettaa myös paljon, jos siltä osataan oppia.

Elämän suurimpia siunauksia ovat omasta mielestäni ystävät. Aitoja ystäviä ei ole helppo löytää, useimmiten ne löytävät elämäämme silloin kun emme etsi niitä…

Vaikeinta on pitää näistä harvinaisista ja aidoista ystävistä kiinni läpi elämän, sillä ne ovat kultaakin arvokkaampia. Ystävät ovat elämäsi suojamuuri, ne kuuntelevat kun sinulla on vaikeaa, mutta myös silloinkin kun olet elämäsi kukkuloilla. He puuttuvat asioihisi silloin kun uskovat sen olevan parhaaksesi, sillä he aidosti välittävät. Ystävät säilyttävät salaisuutesi, jopa kaikista raskaimmat niistä. Ystävyys ei ole yksipuolista, eikä sitä pidä pitää itsestäänselvyytenä!

• Jokainen meistä on uniikki, kuinka tylsää elämästä tulisikaan jos me kaikki olisimme tismalleen samanlaisia?

Kaikki meistä nauttivat eri tavoin, jotkut nauttivat pienistäkin asioista, kun taas toiset suurista.  Olkoon se kaunis auringonlasku, tai kallis urheiluauto. Ei ole niin sanotusti oikeaa tai väärää…

• Ja millä edes määritellään oikea ja väärä?

Elämä on täynnä mielenkiintoisia kysymyksiä, sekä vastauksia näihin kysymyksiin.

• Kuka on viisas, ja miten se määritellään? Onko viisaus kirjoista opittua, vaiko elämästä?

“Jotkut ihmiset tuovat iloa minne sitten menevätkin - toiset taas mistä lähtevätkin.”

Avainsanat: elämä

Voiko ystävyys muuttua? Miten se muuttuu, katoaako se osittain? Voiko ystävyyden palauttaa takaisin entiseen?

Olen pyöritellyt näitä kysymyksiä mielessäni jo jonkun aikaa…

Mitä kun et enää voi olla rehellinen ja avoin ystävällesi? Tai tarkemmin, et halua…

Haluat suojella häntä kaikelta maailman pahalta.

Mutta onko oikein koittaa tukehduttaa omia tuntemuksia, vain varjellaksesi itse loukkaamasta ystäväsi tunteita..?

Kuuluvatko riidat ystävyyteen? Miten riidat saa sovittua, voiko kaikkia riitoja sovittaa?

Kuinka monia kysymyksiä tilanne herättääkään…

Rakas ihminen, jonka mielipiteitä ja tuntemuksia olet ennen arvostanut ja varjellut, muuttuukin  sinulle tuntemattomaksi ihmiseksi.

Onko vika hänessä, sinussa vaiko molemmissa? Ja voidaanko puhua viasta?

Onko ainoa ratkaisu loukata ystävääsi, halusit sitä tai et?

Voiko ystävyys loppua, milloin se loppuu, miksi se loppuu?

Angel with a broken wings and too many thoughts in her mind.

Avainsanat: rakkaus, ystävyys

Yleensä ihmiset puhuvat vauvakuumeesta, mutta minua vaivaa koirakuume!

Olen kasvanut perheessä jossa on aina ollut näitä ihania karvaisia perheenjäseniä. Nyt yksin asuessani, olen huomannut kuinka suuresti haluaisinkaan itselleni koiran. Eikä asiaa helpota yhtään, että suurin osa ystävistäni ja sukulaisista on viimeisen kahden vuoden aikana ottanut itsellensä koiran.

Kotoani löytyy tällä hetkellä luppakorvakani, joka on hyvin seurallinen ja ihana otus. Mutta tuo pörröinen pupujussi ei ole millään tavalla verrattavissa koiraan. Ainut hyvä puoli tässä tilanteessa on minun oma järkevyyteni, sillä vaikka talouteni antaa helposti periksi tuon ihanan luppakorvakanin ylläpitämisen, en näin “heikolla” taloustilanteella mielestäni pystyisi antamaan haluamalleni koiralle tarpeeksi hyvää kotia. Enkä nyt puhu koiran lellimisestä erimuotoisilla tavaroilla, vaan mahdollisesti yllättävistä lääkärikuluista… Koiran ylläpitäminen ei todellakaan ole halpaa puuhaa, mutta todellakin sen arvoista.

Koirakuumetta helpottaakseni vietän paljon aikaani isäni koiran kanssa, norjan harmaa, hiukan yli viiden kuukauden ikäinen narttupentu.

Yllämainittu aivan mahtava koiran alku, on mielestäni uskomattoman fiksu ja ihana otus. Vaikka voisin heltyä tuon kyseisen pennun ihanuuteen, en anna itseni sortua siihen, sillä se on parhaassa iässään oppia kunnolla perusasiat elämäänsä varten. Itse vannon positiivisen vahvistamisen nimeen, sillä tuo pentukoira nauttii miellyttämisestä. Eli isolla pussillisella namuja, rapsutuksilla, kehuilla sekä toistamista pääsee jo hyvään alkuun. Unohtamatta kuitenkaan päättäväisyyttä, rauhallisuutta, pitkiä hermoja sekä tietyissä määrin kuria. Pitää myös muistaa ettei koko päivän pidä olla kouluttamista, koiralle pitää antaa myös omaa rauhaa sekä leikkihetkiä jotka yhdistävät koiranpentua sekä omistajaansa.

Ja jokaisella koiranomistajalla on aina varaa kehittyä ja oppia uutta.

Ja kuinka mahtavaa onkaan huomata kuinka koira oppii ja kehittyy, kuinka kouluttaminen edistyy hetki hetkeltä eteenpäin! Koirat ovat fiksuja ja sympaattisia otuksia, jopa niin paljon ettei sitä aina tahtoisi itsekkään käsittää.

Mutta asiasta toiseen pompaten, alan pikku hiljaa kannattamaan jonkinlaista koiran omistajien soveltuvuuskoetta! Tiedän ettei sen toteuttaminen kylläkään olisi kovinkaan helppoa, ellei jopa voisi sanoa että, lähes mahdotonta!

Kuinka usea ihminen on nähnyt jonkun koiran lenkeilyttäjän joka ei saa koiraansa millään tavoin hallintaansa? Koiran joka on aliravittu? Koiran jonka turkki on yhtä takkua lähes pelkästään?

En halua jeesustella, mutta olen nähnyt kaikki nuo edellä mainitut, se pistää vihaksi! Olen hyvin intohimoinen eläimiä kohtaan muutenkin, joten en ymmärrä ihmisiä jotka ottavat eläimen vastuulleen eivätkä osaa pitää siitä sitten kumminkaan huolta? Mitä jos et itse saisi ruokaa, kaikki luusi tuntuisivat ja näkyisivät selvästi? Mitä jos hiuksesi olisivat likaiset ja kauhean takkuiset joka puolelta, etkä voisi tehdä sille mitään? Oppiiko ihminen itsestään hyvä tapaiseksi, vauvasta aikuiseksi jos sille ei anneta esimerkkiä ja aseteta rajoja?

Tälläisiä tuntemuksia tänään, palaute on tervetullutta.

Avainsanat: koirat

Kuten otsikosta voi hiukan päätellä, puheenaiheeni koskee miehiä. Niitä toisen puolen edustajia, jotka saavat hetkessä meidän mielemme aivan sekaisin.

Olen useasti miettinyt minkälaiset piirteet miehessä minua viehättävät, mutta niiden määritteleminen ei olekkaan yhtään niin yksinkertaista kun haluaisin sen olevan.

Eli, kysymys kuuluu…

Mikä miehessä viehättää? Onko se ulkonäköön liittyvä seikka, vai enemmän luonteesta löytyvä piirre?

Jokainen nainen varmaan vastaa yllä oleviin kysymyksiin aivan eritavalla toiseen verrattuna. Jokainen meistä on oma yksilönsä, jokaisella meillä on omat lempimieltymyksemme, harrastuksemme ja muut vastaavat. Ei ole sitä yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta, mihinkään kysyttyyn kysymykseen. Mielestäni se on rikkautta.

Mutta palaten miehiin… Olen useasti miettinyt kuinka helppoa olisi aina ihastua ensimmäiseen vikittelevään mieheen, mutta kumminkaan se ei ole yhtään minun tyylistäni. Jokainen mies ei ole minun “arvoiseni”, joten en näe mitään syytä jakaa elämääni jokaisen vikittelevän miehen kanssa. Miehessä pitää oikeasti olla oikeanlaista kemiaa, jolla hän saa minut kiinnostumaan todellisesti itsestään.

Moni ihminen on varmaankin myös kuullut kyseisen; kaverin ex-kumppaniin ei kosketa! Mutta miten tämä voi ikinä toteutua, sillä jokainen meistä on tavalla tai toisella aina jonkun ex-kumppani. Mielestäni asiassa pitäisi olla enemmin tietynlainen “varoaika”, kaverin ex-kumppaniin ei saa sekaantua 1-2v. heidän eronsa sisällä. Olen nähnyt niin monia tappeluita juurikin tämän asian kannoilta, kun eroprosessi on yhä käynnissä sekä ihmisten tunteet vielä pinnassa. Onko ruoho muka niin paljon vihreämpää aina aidan toisella puolen?

Näistä ajatuksista on hyvä aloittaa blogin pitäminen, kommenttia saa laittaa ehdottomasti!

rewantiikeri kiittää ja kumartaa

Beyonce - Countdown

Avainsanat: miehet

Tervetuloa Blogit.fi blogiin. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Muokkaa tai tuhoa tämä ja aloita bloggaaminen